Kilpisjärven yö - täyttä toimintaa

Nappula saatiin nukahtamaan autoon ihan kohtuudella. Sen jälkeen lykkäsimme tulet Luciferiin ja nautimme illallisen ulkona romanttisesti kynttilän valossa. Koska olemme lomalla, se tarkoittaa että uni saa tulla juuri siihen aikaan kun alkaa nukuttamaan, eilen illalla se aika tuli kymmeneltä. Könysimme vuoteeseen napun molemmin puolin, tälläsimme itsemme hyviin asentoihin ja aloimme kuuntelemaan, mikä ihme siellä ulkona rymisee? Jatkuva, epäsäännöllinen kolahtelu auton rungossa johtui sitten kohtalaisen kovaksi yltyneen tuulen ja markiisin tapaamisesta. Nukahdimme kuiten autuaitten uneen, kunnes vähän vajaa kaksi aamuyöllä minulla leikkasi kiinni ja ryntäsin puolipukeissa pihalle kasaamaan sen perhanan markiisin. Nappasin onneksi kännykän ja tupakat mukaan kun hilpasin pihalle, koska lähtiessäni painoin oven lukkoon..

Siinä meni (viimeistään) se taivaspaikka kun sadattelin kaikki merimiehiltä oppimani litaniat ennen kuin nöyrryin ja lähetin - käytännössä puolen metrin päässä, mutta seinän takana nukkuvalle puolisolleni viestin: "kukitsin itseni ulos, auta :)" ja siitä tuli todellakin kukistin-verbi - kiitos kosketusnäyttöpuhelimen ja ei-niin-sorjien-sormien. Kuulin kyllä, että viesti meni perille, mutta vastaanottaja ajatteli jättää sen lukemisen aamuun, edes hellävarainen seinän koputtelu ei auttanut enkä kehdannut alkaa täyttä hakkaamaan oveakaan koska nappulan yöunen katkeamattomuus on himpun tärkeämpää kuin oma mukavuus.

Toisen tekstiviestin kohdalla pupukin alkoi jo hiljalleen uteliaaksi, notta mitä asiaa jollakin on tähän aikaan yöstä ja noin puolen tunnin pihalla värjöttelyn jälkeen pääsin takaisin sisälle nenä vuotaen ja ryhti huonona. Avioliiton jatkumisen kannalta oli äärimmäisen tärkeää, ettei sillä hetkellä kuulunut minkäänlaista kuittailua mistään suunnasta vaan pääsimme takaisin nukkumaan. Loppuyöstä en enää keksinyt mitään draamaa ja saimme kuorsata rauhassa puoli seitsemään asti.

Liikkuvat päiväunet

Aamulla koeponnistimme auton kaasulieden (toimii!) aamupuuron merkeissä, pakkasimme kamat, haimme viimeiset täydennykset jääkaappiin Kilpisjärven K-kaupasta ja lähdimme ajamaan kohti Narvikia. Kyllä huomaa, että tästä osasta maata on tullut oltua jo pidemmän aikaa pois koska maisemat ovat taas huikaisevat. Silloin aikoinaan näihin ehti "tottumaan", eikä niitä enää pitänyt näin ainutlaatuisina kuin mitä taas nyt.

Hetki sitten alkanut sade tosin himmentää hieman maiseman kauneutta. Paz nostalgoi edellistä reissuaan näille alueille, hän kävi lumisen ajan alettua hakemassa Tromsasta kesärenkaallisen vuokra-auton viimeisenä työtehtävänään Europcarin palveluksessa. Hieman tuntuu, että siihen reissuun on sekoitettu jonkun vanhan 007:n juonta, koska turvavyötäkään ei olla pidetty, koska jos auto olisi karannut kohti rotkoa niin sankari olisi ehkä ehtinyt kierähtää ulos autosta ennen jarrujen kirskuntaa, renkaiden ulvontaa ja näyttävää räjähdystä. Tekeekö se minusta bond-tytön?

Meillä on arkistojen kätköissä jossain kuva björnebon leirintäalueelta juurikin tältä samalta päivämäärältä =) Ilmeisesti meidän biologinen kello vaatii tulemaan elokuun lopussa Norjaan, se on vain jätetty kuulematta muutaman viime vuoden ajalta.