Suunnitelma B

Narvik on nii-iin nähty ja Lofootitkin on tuttuja entuudestaan, joten menimme sitten lennosta vaihtamaan reittisuunnitelmaa. Lofoottien sijasta lähdimme painamaan etelään Narvikista. Nyt on sitten kartta avoin - ehdotuksia otetaan vastaan.

Kerran elämässä -hetki. Narvikin torni näkyy! Normaalisti tuossa on aina pilvikerros edessä

Päivän matkan varrella edelleenkin maisemat olivat huikaisevan kauniita, oli jännä huomata, että osan maisemista tunnistin vanhasta muistista ja osassa olin kuin ensimmäistä kertaa. Ohitimme mm. surullisen kuuluisan Luulajan risteyksen (juontaa juurensa pitkän aikaa sitten tehtyyn reissuun, jolloin kaksi aloittelevaa maailmanturistia naureskeli autossaan että "kuka ikinä tahtoo Luulajaan" ja paineli juuri siitä risteyksestä ohi vain huomatakseen tunnin kuluttua että meidän (öhöm, tai siis niiden) olisi pitänyt kääntyä sillä kohdalla..) Näimme kalastajia ja nousuveden, beibi koeponnisti asuntoauton vessan - juu, hajupommi tällaisessa pienessä kopissa on todellakin Hajupommi isolla H:lla. Lisäksi matkan varrelle osui tietöitä, autossa lämmitettyjä ruokapurkkeja, kuningatar EI:n palvelemista, lukemista ipadista, mässyjen syömistä ja melkein seitsemän euroa sijoitettuna ulkomaan valuutassa paikalliseen ruokakauppaan.

Vielä minä sinulle näytän mistä kana pissii...

Paz oli kotona ollessaan ohimennen lukenut hyvät arvostelut saaneesta leirintäalueesta Narvikin eteläpuolella. Koska sydämeni valitun nimimuisti on hieman hatarahko, hänellä ei ollut muita koordinaatteja kuin kalpea aavistus jostain lähellä olevasta golf-kentästä ja siitä, että haluttu alue saattaa olla Narvikista seuraava kylä etelään päin ajettaessa. Loogistelimme TomTomin avulla, että kyseessä voisi olla Ballangen (tjsp) nimisen kylän campinalue.

Kun saavuimme kyseisen alueen portille, respan ovi oli lukossa ja vettä tuli taivaan täydeltä. Oveen merkittyjen aukioloaikojen mukaan paikan olisi pitänyt olla avoinna. Olimme jo vetäytymässä autoon tekemään uuden reittisuunnitelman kun jostain paikalle säntäsi rouva sontikkansa kanssa ja suostui vastaanottamaan meiltä 200 kruunua yöpymisen lunnaina. (Tässä välissä täytyy muistaa mainita, että Kilpisjärvellä majoittuminen matkailuautossa 2aikuista ja yksi alle 4v oli 28,50 euroa).

Olemme ainoat karavaanarit tällä alueella, joten paikan valinta oli äärimmäisen hankalaa.. Puoliso kärsii ihan tonnilla siitä, että hänen täytyy tehdä päätös noin vakavasta asiasta kuin majoittumisruudusta. Hän kuitenkin suostui lopulta ajamaan auton sähkötolpan viereen - vain siirtääkseen sitä hetken päästä paremmalle paikalle (pioneerin piti käydä ensin tutustumassa ympäristöön). No nyt ollaan huoltorakennusten kupeessa, parin sadan metrin päässä avovedestä.

Tämä paikka on varmasti kesäaikaan aivan huisa! On lasten leikkipaikkaa, uima-allasta, sauna ja tekemistä vaikka ja kuinka paljon. Tietysti ne värkit ja vermeet eivät tähän aikaan vuodesta ole enää ykköstikissä, mutta siltikin on ihana että joku on nähnyt vaivaa ja panostanut viihtyisään leirintäalueeseen. Se juttu, mikä täältä puuttuu verrattuna muihin alueisiin, on juurikin ne norjalaisten lautahökkelit. Ilmeisesti tälle alueelle ei kausipaikkoja myydä.

Nämä kuvat eivät tee yhtään oikeutta leirintäalueelle. Mutta se oli miellyttävä ja ihana ja kaikin puolin toimiva, ainoa haitta oli vain sade.

Kun olimme saaneet auton kunnolla parkkiin ja markiisin viriteltyä pieneksi sateensuojaksi (markiisissa on pikkunen vekki, se on onneksi merkattu vuokrasopimukseen, joten meidän ei periaatteessa tarvitsisi huolehtia siitä. Mutta koska tänään oli käyttöä ehjälle suojalle, korjasimme sen innovatiivisesti jesarilla jota kulkee aina yksi rullallinen mukana) syötimme beibin ja lähdimme laittamaan itsellemme apetta tuohon kesäkeittiöön. Jos kuuden aikaan illalla syö itsensä kipeäksi, ei muuten tee enää näin kymmenen aikaan yhtään mieli grillata tai mitään muutakaan. Jossain vaiheessa aika livahti liian nopeasti ja tytön iltapuuron syöminen jäi liian viime tinkaan, napsukka ehti vetää herneen nenään eikä puuro lystänyt enää laisinkaan. Sain hirveällä musikaalishowlla houkuteltua sen syömään puolikkaan jogurtin ennen kuin vein pienen, vihaisen tytön nukkumaan.

Nyt kun räkänokka on taltutettu, maha on edelleen täynnä ja suomen kello sanoo 23.38 on meidänkin aika mennä unten maille. Kuitenkin kukko kiljaisee jo ennen aamukuutta ja silloin on parasta olla hyvin hereillä tai ainakin valmiudessa alkaa ruokkimaan jälkikasvu asap. Tulevana yönä en ajatellut lukita itseäni ulos.