Mutta mitä sitten tapahtui?

Silloin kun Ikea on auki, meillä on iso auto pihalla parkissa ja kaikki on kuosissa shoppailua varten, miten silloin käy? Molemmat (tai paremminkin kaikki) oltiin niin hemmetin räytyneitä matkailijoita, että Ikean suurmyymälästä mukaan tarttui beibille pehmeä pallo. Kyllä kannatti hekumoida ajatuksella uusista kaapeista ja vuoresta kauniita sisustustuotteita.. ICA:an sentään saatiin menemään vähän taalareita ja aikaa. Mutta koska kello ei ollut vielä neljääkään, me olimme virkkuja, tyttö oli syötetty ja kaikki muutenkin ok, niin miksipä sitä ei ajettais vaatimatonta 180km:n matkaa kotiin samoilla tulilla.

Jos navigaattorista loppuu tieto, silloin muut voimat auttavat. Pyhä Kristoforos on matkantekijöiden suojelija ja kulkee reissuissa mukana, vaikka meitä ateistisempia ihmisiä saakin hakea.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_Kristoforos

Tietysti Haaparannasta poistuttaessa piti vetäistä yhdelle rampille kun kuljettaja huomasi sellaisen pikkuseikan, että meillä oli takavaraston ovi auki ja siellä oli kohtalaisen paljon tavaraa riskissä pudota tielle. Hiphei, hyvä muisti ja huolellisuus olisivat sellaisia hyveitä, jotka olisi kiva omistaa.

Nyt ollaan kotona. Molemmat on vielä sen verran väsyneitä ettei pahemmin yhteenvetoa kannata edes miettiä. Nyt nautitaan siitä, että ympärillä on tilaa enemmän kuin neljä neliötä, todennäköisesti yön aikana en tule saamaan kertaakaan nyrkistä tai pienestä jalasta kasvoihin (lapsi on hieman levoton nukkuja), vessareissua varten ei tarvitse pukea kaikkia vaatteita päälle ja muutenkin lattia on lopettanut heilumasta.

Katsellaan vähän myöhemmin josko vielä tulisi jotain sanottavaa, nyt pyykkikone laulaa.