Päästiin illalla yhdeksän aikaan Sodankylään, matkaan meni puolitoista tuntia pidempään kuin alkuperäinen suunnitelma oli, mutta mihinkä tässä kiire - valmis maailma ja kaikki.
Napulle iltapuuro rinnuksille, iltalääke lattialle ja tyttö tajuttomaksi vuodesohvalle. Mummolassa eletään hieman erilaisessa rytmissä kuin meillä kotona, ja niin sitä pakkauduttiin kymmenen maissa nukkumaan koko sakki. Sodankylä on kyllä jännä paikka, vaikka olen hypännyt siellä jo kymmenen vuotta elämäni auringon takia, minä en ole päässyt yhtään jyvälle kaupungin (pah!) mentaliteetista. Keskusraitti on ruma, ihmiset ovat suupielet alaspäin ja ilmakin siellä on aina harmaata. Sodankylä on täysin vastakohtainen kuin ihanien ihmisten, upeiden maisemien ja mukavan ilmapiirin Kittilä. Edelleenkin usein unissani asustelen Kittilän kultamailla ja hereilläkin monesti kaipaan sinne, vaikka vastahan tuota on aika lailla päivälleen seitsemän vuotta kun sinne muutettiin (ja kuusi vuotta kun muutettiin pois).
Tämän päivän tavoite on kahlata nelisensataa kilometriä länteen/pohjoiseen. Ajattelimme yrittää yöksi Kilpisjärven leirintäalueelle. Kello on vasta vähän vaille 11 aamupäivällä, napsu nukkuu päiväuniaan ja me seilaamme kohti Kittilää ja Muoniota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti