Viime viikolla tutustuin henkilökohtaiseen rajaani, siihen pisteeseen kun mitta tulee täyteen ja kuppi menee nurin. Sekä töissä että siviilipuolella on ollut hieman haasteellinen kesä ja tämä loppukesä on ollut tyylipuhtaasti helvetistä. Puolison kanssa keskustelut ovat kulkeneet rataa:
Kat:"hmphm"
Pas: "grhmhhmph"
Kat: "ärrrrrhhhg"
Pas: "grhmmmphf pythyi"
Kat: "turpa kii"
Emme ole ehtineet olla kotona samaan aikaan ja hereillä koko kesänä. Ensimmäinen työläinen on haalautunut työmaalle ennen muun perheen heräämistä, tytöntyllerön hoitovuorot on vaihtuneet pihalla hillittömän kiireen säestyksellä ja illalla toisen raahautuessa kotiin on muu perhe ollut jo nukkumassa. Että onnellista ja helppoa on ollut, kun ei riitelemäänkään olla ehditty. Jossain välissä tuo meillä asuva matala ihminen on opetellut kävelemään hatarilla askeleilla, sitä on vähän leikeltykin (ei enää kuorsaa niin hurjasti öisin ja flunssat on todennäköisesti hieman helpompia sairastaa) ja uhmademoni on muuttanut pieneen tyttöön. Joten nyt on vain pakko karata. Tämä ei kuitenkaan ole Paras Mahdollinen Aika hypätä lentokoneeseen ilahduttamaan kanssamatkustajia uhmiksen kanssa, vaan *ta-daa* me ollaan vuokrattu asuntoauto viikoksi!
Silloin satakunta vuotta sitten kun palasimme takaisin pohjoisesta tänne isieni maille, meillä oli vielä asuntoauto ihan itsellä. Hieno & mahtava (not) Fiat Hymer vuosimallia miekka ja kirves. Se oli vallan kelpo kulkupeli mikäli ei välitänyt siitä, että se starttaili tasan silloin kun halusi (eikä se muuten usein halunnut), vastatuuleen mennessä tai yli yhden asteen ylämäkeen huippunopeus oli kuudenkympin luokkaa ja leirintäalueille mennessä oli hieno huomata, miten karavaanarinaapurit siivosivat äkkiä kaiken irtilähtevän pihoiltaan ja lukitsivat pyörät - ilmeisesti he odottivat rouvan laskeutuvan isossa hameessaan ja alkavan myymään pitsiliinoja sillä aikaa kun miehenpuoli haastaa pussihousuissaan hevoskauppoja..
Hymer myytiin pois kun järki voitti ja huomasimme ettei aikaa reissaamiseen enää ollut (ja jostain löytyi ostaja!). Tokihan yritimme vielä noin vuoden kuluttua asuntovaunun kanssa uudelleen viritellä retkielämää, mutta jos puolen vuoden aikana vaunussa ehtii nukkumaan kaksi yötä, ei sen omistaminen paljon kannata.
Nyt kuitenkin aika on kypsä nostalgiakierrokselle. Saamme käyttöömme neljän hengen renault adrian perjantaina 24. päivänä, lauantaina vielä paahdan aamuvuoron töissä ja sen jälkeen moottoritien kutsu korvissamme painamme kohti määränpäätä. Tosin se määränpää on vielä hieman hakusessa.. Auton vuokraan kuuluu 2000km ja ylimeneviltä veloitetaan 35cnt/km - eli on ihan sama maksaa heti suoriltaan se ylimääräinen 175 euroa 500km:n ylityksestä, koska lomalla on tarkoitus liikkua - ei junnata paikoillaan! Ja mehän ajetaan melkein se 2tkm viikossa jo pelkissä työmatkoissa =)
Periaatepäätös on tehty, että matka suuntautuu Norjaan. Lapin vuotena olimme niin hienossa asemassa, että meillä oli mahdollisuus käydä Norjassa vaikka ilta-ajelulla, muutama tunti sinne ja tänne ja Narvikissa oltiin. Nyt täältä Pohjanmaalta ei enää niin herkästi ole tullut lähdettyä. Nelisen vuotta sitten olimme Lofooteilla jo edesmenneen koiran kanssa. Ihan saarien eteläkärkeen päästyämme työpaikalta tuli hälytys kylmälaitteiden hajoamisesta ja painoimme 1300km yhtäsoittoa takaisin kotiin paikkaamaan vahinkoja (ahterit hellinä).
Maisemat sillä edellisellä reissulla olivat sen verran upeita, että olen halunnut palata sinne vielä ajan kanssa - toivottavasti reittisuunnitelmani kelpuutetaan asiantuntijakomissiossa. Eli yritän puhua elämäni rakkautta ympäri ehdotuksella: Oulu-Sodankylän mummola - Utsjoki - Narvik - Sorvogen (hemmetti kun tästä läppäristä ei löydy ruotsalaista oota tai norjalaista öötä) - Bodo - Fauske - Luulaja - Haaparannan Ikea - Koti. Googlen mukaan reitillä olisi mittaa noin 2200km, joten meillä olisi vara ajaa muutaman kerran hukkaankin.
Tällä kertaa koira jää mummokerhoon kasvamaan (dieetti alkaa samalla sekunnilla kun kotiudumme), puoti jää osaavan henkilökunnan käsiin ja me läksimme tutustelemaan toisiimme vajaan viikon ajaksi neljän neliön kopissa. Ja ei, meillä ei ole matkasänkyä tytölle, eli aika tiivis paketti viettää yönsä 120cm leveässä parisängyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti